Wednesday 31 January 2018

Kuutamopuutarha


Tänään olisi ollut komea kuunpimennys, jos sen olisi nähnyt. Täällä tuli lunta ja taivas oli pilvessä. Sen sijaan viime yö oli tähtikirkas. Joskus yhden maissa huomasin, että ulkona on aivan valoisaa. Kuutamo valaisi keittiötäkin. Vain kuvan oikeassa reunassa olevaan verhoon heijastui valo olohuoneesta, sitten sammutin senkin ja aloin ihailla kuutamoista maisemaa.

Moonshine
I love it when this happens – so magical. Crystal clear night, some snow on the ground and full moon. You could go out for a walk! These images are taken around 1 a.m.


Siellä se mollotti korkealla. Tarkennuksen kanssa on haastavaa, kun ei erota juuri lainkaan, mihin tarkentaisi.

Pihan valosarjat olivat jo sammuneet, ne sammuvat puoliltaöin. Mutta pihalla olisi ihan hyvin nähnyt kulkea. Puun varjo piirtyi selvästi maahan.

Maailma näyttää joskus hyvin kiinnostavalta keskellä yötä.

Toivottavasti moni näki hienon kuunpimennyksen!

Monday 29 January 2018

Kostokylvö

Olen harrastanut tätä ennenkin. Kun sää heittäytyy tappavan talviseksi, kaivan mullan ja siemenpussit esiin ja alan valmistella kevättä.
Tänään ilmassa oli sakea pyry, joka tuotti maahan valkoisen ohuen hunnun. Lisää on luvassa, mikä on ehkä hyväkin, sillä ensi viikonlopuksi luvataan myös paukkupakkasia.

Winter's Back
Today the ground became white again. As a revenge I decided to sow. That always works to improve the mood. As one is impatiently waiting for the spring the disappointments are many. I saved some seeds for saving later wintry days and am also waiting for a seed exchange parcel from the Scottish Rock Garden Club. I think I may last until the spring, just.


Samalla tuli inventoitua siemenpussit – ainoastaan kuusi pussia, juhuu! Onnistuin viime vuonna upottamaan valtavan määrän jämäsiemeniä uusimpaan pitkään kohopenkkiin kasvimaalla. Retiisit sun muut kylvin vielä syksyllä, vain lehtisatoa varten.
Samalla tuli siivottua kylvörojulokerikko. Löytyneissä pusseissa oli vain kaksi esikasvatusta vaativaa lajia: latva-artisokka ('Gros Vert de Laon') ja jokin esihistoriallinen tomaatinsiemenpussi. Laitoin nyt nekin säälistä multaan.
Muissa pusseissa on perennoja, joita kylvän vasta kesemmällä, jolloin potit voi jättää ulos. Ihanilta blogiystäviltä Romppalan Lindalta, Sametti Hortensialta ja Kivipellon Sailalta jouluksi tulleet siementervehdykset kylvän myös myöhemmin, suurkiitos niistä!

Hyvä yritykseni olla hankkimatta siemeniä on kuitenkin kariutumassa kovalla rytinällä. Liityin syksyllä Scottish Rock Garden Clubiin ja osallistuin siemenvaihtoon. En voinut vastustaa kiusausta: 16 siemenpussia mitä harvinaisimpia lajeja viidellä punnalla postituskuluineen!
Tajusin myös juuri, että onhan minun pakko hankkia vihannesten siemeniä, sillä millä ihmeellä täytän laajentuneen kohopenkkikasvimaani. Paitsi jos kylvänkin sinne ne kivikkokasviharvinaisuudet, mikä on ihan varteenotettava vaihtoehto.

Tilatako vai eikö tilata, siinä pulma. Sitä miettiessä laitan pari kuvaa keittiön pöydältä, joka toimii aamukahvi- ja siemenkylvöpöydän lisäksi kissojen kyttäystasona. Aurinkoisten päivien kuvia on mukava katsoa, tänään ei ollut tällainen päivä.


Hmm. Ehkäpä joudun kuitenkin jotakin papua tilaamaan, onhan papu vuoden vihannes ja haluan kokeilla papuja muutenkin. Ja rucolaa sekä muuta nopeaa salaattia on aina mukava hakea kasvimaalta, kaupan salaatit kun eivät montaa päivää hyvänä säily. Täällä kaupattomalla saarella on oma salaatti varsin tärkeää.


Musti toivottaa mukavia aurinkoisia hetkiä!

Friday 26 January 2018

Kevättunnelmissa


Lumet sulivat, ihan kaikki. Vettä on satanut ja aurinkokin paistanut korkeammalta kuin aikoihin. Idänunikoiden ihanat lehtiruusukkeet ovat iskussa, kevät voi alkaa!

The Snow's Gone!


Vihreiden versojen tutkailu on kovin mukavaa. Tämän luulen olevan kurjenmiekka viimevuotisesta perennasekoituskylvöstä. Siinä piti olla Iris unguicularista, mutta sen ei pitäisi olla kovin talvenkestävä. Ainakin toistaiseksi tämä on talvehtinut vallan mainiosti. Aika näyttää, mitä tämä onkaan. Voi se olla kafferinmiekkakin.


Tarhajouluruusut eivät petä, niiden lehtiryppäät ovat komeat.

Tämä on kaikkein tummin, lähes mustakukkainen jouluruusu, joka aiemmin kasvoi kituliaasti ja sitten siirsin sen. Se on nyt saanut elää heinikon suojissa, mikä suojaa sitä kai syödyksi tulemiselta. Ihanan kookas se on jo, pehkon läpimitta on noin 40 cm. Kohta pääsee kitkemään – tänään kokeilin vetää heinätuppoja, ja niitä sai ihan hyvin juurineen maasta – ihanaa!


Vuodenvaihteessa kukkimaan ryhtynyt vaaleajouluruusu kärsi pakkasista (kukka ruskistui) ja kasvi meni vinoon tuulessa, mutta uudet nuput nousevat heti sään lämmettyä.

Puutarha on täynnä häkkyröitä. Jouluruusun kukista ei pääse nauttimaan, ellei laita häkkiä kasvin päälle.

Tuoksuruuta on hauska kasvi, kun se pysyy vihreänä talvellakin. Vasemmalla on ruuta, oikealla puksipuuaitaa. Vihreät muodot ovat niin tärkeitä talvella.
Ihanan vihreää nyt onkin, kunpa tämä jatkuisi!


Muutama päivä sitten oli nimittäin tällaista.


Apua!


Idänunikko – Papaver orientale
Kafferinmiekka – Hesperantha coccinea
Puksipuu – Buxus
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tuoksuruuta – Ruta graveolens
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Wednesday 24 January 2018

Talviset puut


Paukkupakkanen onneksi hellitti, mutta oli siitä se ilo, että puut olivat valtavan kauniita. Katselin pihan ja lähiympäristön puita sillä silmällä. Tuli mieleen syksyllä blogeissa kiertänyt haaste lempipuusta. Nyt niitä tuli aika monta!
Pihassani on pieni koivikko pienen navetan takana. Rauduskoivujen riippuvat, sirot oksat keräävät paljon huurretta ja tekevät koivikosta hohtavan valkoisen.

Frosty Trees
We had severe frost for about a week. It was dreadful, but let's admit it – it made the garden super beautiful, especially the trees. In the image above and below, silver birches with their delicate drooping branches. They gather so much frost that the whole birchery (yes, we have a specific word for it in Finnish) radiates whiteness. Ash is another favourite. And the dark spruces were looking so different than usual!

Erilaiset kasvutavat: taustalla riippuvat rauduskoivun oksat, edessä kohoavat lehtosaarnen oksankärjet. Pidän todella paljon saarnen muodosta.


Saarni kasvaa melko tasapaksuna alhaalta latvaan saakka. Oksille on tunnusomaista, että ne ensin kaartuvat alas ja sitten oksien kärjet osoittavat kuitenkin ylöspäin. Rungosta (tai joskus oksasta) kasvaa usein kilpalatvoja, pystyjä oksia, kuten kuvassa näkyy. Etenkin, jos oksia on poistettu, kuten tässä tapauksessa. Saarnin vierestä kulkee nimittäin tie.


Pihastani on jouduttu kaatamaan valtava saarni, joka kasvoi aivan vanhan talon nurkassa, mutta onneksi huussin vieressä on kokonainen saarnirivi. Etummainen on jo hienon kokoinen.

Yhteispotretti: edessä syreenin tikkumaisia pystyjä oksia, vasemmalla saarnen ylös kaartuvat oksat ja taustalla vaahteran risukkoinen latvus.


Vaikka väitän vaahteraa risukkoiseksi, ei se ole kritiikkiä. Käkkyräiset oksankärjet keräävät kuuraa ja vaahteran luonnollinen kasvutapa on kaunis.


Lehtikuusi on ihana. Tämä on japaninlehtikuusi.


Kauneus avautuu parhaiten läheltä, kun tutkaillaan ruusumaisia käpyjä ja oksien nystyröitä.


Sitten on vielä komeat pihakuuset, joita kasvaa kaksi kappaletta lähekkäin. Kuura puki niiden tummanpuhuvat hahmot uusiin vaatteisiin. Metsäkuusi on upea puu, jos se kasvaa valossa, jolloin siitä tulee tuuhea.


Kuuset iltatunnelmissa.
Tunnelmallista iltaa!


Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Lehtosaarni – Ash – Fraxinus excelsior
Metsäkuusi – Spruce – Picea abies
Rauduskoivu – Silver birch – Betula pendula
Vaahtera – Acer platanoides

Sunday 21 January 2018

Tammikuun kalenterityttö

Tyttömanuli!

Minulla on ollut suuri ilo toimia pienen tyttömanulin päivähoitajana viime päivinä.

January Calendar Girl
Yes, it's a girl! The sweetest, fluffiest thing you can imagine. Take her in your lap and she purrs and stays there like a live teddy bear. She will follow you everywhere, talk and keep company. Needless to say I'm seriously planning of stealing her.

Lillan on ystävilläni hoidossa ystävän siskon ulkomaanmatkan takia. Koska Lillan on erittäin seurallinen, minua pyydettiin pitämään hänelle seuraa ystävien lyhyen poissaolon ajan, jotta Lillan ei tuntisi oloaan yksinäiseksi ja hylätyksi.

Lillan on mahdottoman suloinen. Hyvin pieni, ei paina kuin kaksi grammaa (verrattuna yli kuusikiloisiin kotipoikiini). Pörröinen ja pehmoinen kuin mikä. Viihtyy sylissä kuin pehmolelu, tai ainakin aivan vieressä. Kehrää ja juttelee. Nukkuu kyljessä. Kranttu ruuan suhteen, mutta sehän on vain söpöä.


Yritin valita tähän vain muutaman kuvan, mutta ei näistä pysty karsimaan. Lillan ♥

Lumessa ulkoilu onnistuu manulityyliin pikaisesti ja mahdollisimman vähän lumeen astuen.

Lillanin kauluri ja häntä ovat muhkeat, paljon paksummat kuin Ransulla, joka onkin nyt kesäturkissa. Ransu ei ole vieläkään oikein saanut vuodenajoista kiinni.


Minipäärynä ♥



Mitähän pojat tuumaisivat, jos toisin Lillanin kotiin?


Äänestin Lillania vuonna 1994 ja äänestäisin nytkin, jos hän olisi presidenttiehdokkaana.


Untuvapöksytkin ovat taattua manulilaatua.


Suoraan sydämeen, eikö niin?
Pehmoista tammikuuta!

Friday 19 January 2018

Talvipäivä


Tänään oli hieno keli, vaikka kylmä. Mittari laskee laskemistaan, ollaan jo -10,4:ssä. Ties mihin tästä vielä päädytään. (Sinne Siperiaan...)

Lovely Day
But cold. Very cold. Freezing. 

Hieno usva peitti niityt.

Silti aurinko loisti lähes pilvettömältä taivaalta.

Keittiön ikkunasta avautuu näkymä kyläniitylle, saimme Mustin kanssa ihailla paksua usvaa.

Kuten kissat, myös pelakuut sun muut viihtyvät ikkunalaudoilla paremmin kuin ulkona pakkasessa.



Päivänpesän elämää -blogin Katja kyseli kuvia puksipuuaidoista. Niiden olisi tarkoitus reunustaa muotopuutarhan penkkejä kokonaan, mutta ei niitä ole vasta kuin muutamien metrien matkalla.

Keittiön ikkunasta yläviistosta tilanteen hahmottaa paremmin. Otan noista pistokkaita, mutta niiden kasvu on äärimmäisen hidasta. Pieniä puksipuun aita-pottitaimia, joita ulkomailla näkee, myydään meillä tuskin lainkaan. Noin 8 euron hintaisilla yksittäisillä taimilla tulisi melko kallis aita, kun puksipuita kuluu tähän vähintään 150 kappaletta.
Puksipuuaita on hieno talvinen elementti ja odottelen malttamattomana sitä hetkeä, kun puksit näyttävät penkkien muodot.


Ransu vietti hetken ulkona.

Manulin paras paikka on pedissä näillä keleillä.


Yhteiskuva peilin kautta. Lokoisaa viikonloppua!

Puksipuu – Buxus